Putoavat jalustimet

Jalat sukeltavat syvälle jalustimeen, jalustimet karkailevat, olo tuntuu ehkä kiikkerältä, kun ei koskaan tiedä milloin mennäänkin ilman jalustimia. Ongelma ilmenee usein harjoitusravissa ja laukassa.

Syynä tähän ilmiöön on jalan puristus. Jalka puristuu, jolloin jalka nousee ylöspäin, ja jalustin pääsee hölskymään. Jalka voi puristaa mistä kohdin vain, ja ongelma ilmenee. Eli ratkaisu on opetella tunnistamaan koska jalka puristaa, mistä se tahtoo puristaa ja löytää keino katkaista puristus, ettei harjoita sitä enempää.

Jalustimen tulisi kantaa vain jalan paino, sitä vasten ei tulisi painaa. Jokaisella voimalla on vastavoima, ja yhtä paljon kun sinä työnnät jalkaa jalustinta vasten, kohoat myös toisesta päästä jalkaa ylös – eli lantiosi pyrkii ylöspäin, istuinluut irtoavat satulasta ja kontakti katoaa. Tästä syystä ei jalkaa kannata korjata painamalla sitä alaspäin, korjaat ongelmaa muuten uudella ongelmalla.

Jos sinulla on apuna käytettävä henkilö mukanasi, voit pyytää häntä liu’uttamaan kättänsä jalkasi ja hevosen välistä, yläreidestä aina pohkeen alareunaan saakka, kun seisot paikallaan hevosen selässä. Tunnustele, tuntuuko jo tässä jokin kohta siltä, että käsi ei selkeästi pääse liukumaan . Voi olla, että sama kohta on se, joka haluaa kiristää otettaan ongelmien ilmetessä. Avustaja voi myös koputella sormillaan joka kohtaa kengän pohjasta ja auttaa sinua maadoittumaan paremmin, tulemaan tietoiseksi siitä, missä jalkasi ovat ja mihin sinun tulisi saada paino valumaan. Mieti myös kuinka pitkälle jalkaasi pitkin tunnet koputuksen tuoman tunteen. Jääkö tunne nilkkaan? Vai nouseeko se säärtä pitkin polveen? Jatkaako se sieltä matkaa vielä lonkkaan saakka? Etsi myös eroa oikean ja vasemman jalan välillä.

Muista, ei ole oikeita ja vääriä tuntemuksia, tarkoitus on kartoittaa sinun tuntemuksia. Ja nämä voivat muuttua päivien mukaan ja toki kehittyä kehotietoisuuden lisääntyessä.

Kun lähdet ratsastamaan askellajia, jossa jalustin karkaa, ratsasta sitä ainoastaan sen aikaa, kun pystyt tuntemaan jalan painon jalustimella (ilman että painat jalkaa jalustimeen tai kantapäätä alas) ja olosi on tasapainoinen ja kontakti satulaan säilyy. Ei ole järkevää oppia selviytymään askellajeissa, vaan harjoitella hyviä liikeratoja ja mekanismeja kehoon. 5min hyvää suoritusta on tehokkaampaa kuin 30min selviytymistä. Alun hitaus etenemisessä korvaantuu kyllä laadukkuudessa lopussa!

Ravissa voit alkaa keventää ja saada sillä jalan alas tai voit siirtyä käyntiin ja järjestää uudelleen istuntasi niin, että olet valmis uuteen yritykseen. Olkoon se sitten vaikka vain muutama askel. Mene niin hitaasti kuin on tarpeen, on parempi opetella tekniikka hitaassa tahdissa. Ja jos voi valita, niin mielummin aloittaen jostain helpon ja pehmeän ravin omaavasta hevosesta.

Laukassa voit myös nousta hetkeksi kevyeen istuntaan, ja sieltä hakea uudestaan perusistunnan jalka alhaalla pysyen. Tai toki siirtyä raviin tai käyntiin.

Pyri käyttämään sinun hengitystä, keskittämistä ja maadoittumista joka välissä, kun vain pystyt. Sinun täytyisi löytää tuki, voima ja painopiste keskivartaloosi, jotta jalkasi (ja usein myös kätesi) kykenevät hellittää tasapainon pettäessä. Ja siitähän siinä usein on kyse. Keho takertuu, koska pyrkii korjaamaan tasapainoaan, jota hevosen askeleet horjuttaa. Koska liikkeen tuottama voima ei pääse tulemaan kehosta ulos oikeaa reittiä eikä kykene vastaamaan näihin voimiin, niin me takerrumme siihen minkä kyydistä uskomme muuten tippuvamme.

Mutta iso asia näissä on myös se, että onko hevonen valmis vastaanottamaan sinut istumaan, lähinnä ravissa ja laukassa, tiiviisti selkäänsä. Jos hevonen reagoi alasistumiseen nostamalla päätään ja notkistamalla selkäänsä, en suosittele harjoittelemaan näitä asioita. Tässä asennossa kulkeva hevonen tekee hallaa omalle keholleen, ja tämä myös hankaloittaa ratsastajan tehtävää. On vaikea pysyä pehmeänä ja positiivisella tavalla rentona, jos hevonen ei vaimenna askelten tuomia iskuja ollenkaan omalla kehollaan ja tuntuu pulpahtavan kuin saippuapala altasi pois. Moni varmasti tietääkin, että pyöreänä ja itsensä kantaen kulkevalla hevosella on omakin istunta helpompi säilyttää hyvänä. Ja nämä kaksi kulkevat käsi kädessä.